Pilvi

Taas oon tuhoamassa itteeni ja omaa elämääni. Pää pilvessä. Tuntuu hyvältä olla ajattelematta mut silti ajatella kokoajan kaikkee paskaa ja syvällistä. Tää fiilis on uskomaton. Ahdistaa mut silti on hyvä fiilis. Oonko masokisti, vai mitä?

5.9. 2018

Kaikkee pitäis jaksaa, kaikkeen pitäis pystyy. Mä en oikeesti vaan jaksa. Ahdistaa jatkuvasti, itsetuhoset ajatukset ovat pinnalla enemmän kuin pitkään aikaan, johtuu varmaan voxran nostosta. En mä vittu jaksa. Kokoajan sellanen ranteet auki fiilis. Voisin tappaa itseni, vaikkapa hukuttautumalla. Ei muuta ku tiiliskivi ja köyttä siinähän se. En pysty avautumaan kellekään. Mä räjähän justiinsa. Mä oon pato joka pian murtuu...
Ja nää jalat. Mulla on kokoajan melkeempä sellanen tunne, että joku koskettelee mun jalkoja. Se tuo lisää ahdistusta ja lisäksi pelkoa ja tuskaa...
Loppuuko tää ikinä?

...

Mä en jaksa enää... Liikaa paineita vaan päällä. Meen äidille otan siltä insuliinikynän ja pistän itteeni, sitte pääsisin haudan lepoon...

Hautaa kaverisi

"Mä en halua olla se ihminen joka joutuu hautaan oman kaverinsa". Nämä sanat kuulin rakkaalta ystävältä jokusen aikaa sit. Muhun sattuu kun mun ystävästä tuntuu pahalta mun takia. Mutta se olisi nyt vaan kaikille parhaaks, että siirtyisin ajasta ikuisuuteen. Anteeks kaikille kun tää on ollu tällästä.

Sekavaa settiä...

Vointi ihan paska, tänään pieni kohtaus osastolla ja siitä seuras kiinnipito taas, sekä uhattiin yristyshuoneella. Rauhotuin ja pyysin päästä jo tänään lomille, vaikka oikeesti ois pitäny vasta huomenna mennä. Hoitaja oli pitkään eri mieltä, mutta laittoi arvointi pyynnön lääkärille. Lääkäri päästi mut. Ei hän ole tavannut mua kun 2 kertaa, eli ei tunne mua. Kauheet vierotusoireet masennuslääkkeestä, kun se laskettiin alas. Ihan vitunmoinen ahistus ja mä oon lähössä kalaan. Mieli tekis hukuttautua, mut en tiiä. Mulle on kuitenki 2 kaveria tulossa mukaan. Mä oon vaan nii vitun väsynny, enkä jaksa elää. Itsetuhoset ajatukset oikeestaan 24/7 päällä. Ne on niitä käskeviä ajatuksia tai en tiiä onko ne ajatuksia vai ääniä.. tää oli kyl nyt nii sekavaa settiä, että huhhhuh....

Voimaton

Oon liian heikko, oon väsynyt tähän. En jaksa enää.. tää sairaus voittaa mut, oon antanu periks. Pakkohoidossa ja siinä pysyn kunnes kuolema tulee ja korjaa mut pois. Antaa paremmille ihmisille tilaa..

En jaksa.

Mä en jaksa enään. Tää sairaus vie voiton. Yli 4kk ollu osastolla ja pari viikkoa sitten tehtiin pakkohoito-päätös. Tää elämä ei oo mua varten. Ahdistus ei helpota, mä en oikeesti kestä enää..